torstai 25. maaliskuuta 2010

Kevätväsymystäkö?

Inhottavaa, kun antaa henkilökohtaisten asioiden vaikuttaa työhönsä. Minun työssä se saattaa hyvällä lykyllä toimia, olen kuulemma pirun pelottava vihaisena, ja tänään sain pidettyä kourallisen pahimpia häirikköjä kurissa ihan normaaliin ääneen :P

Se on silti jotenkin ahdistavaa purkaa ketutustaan heihin, joihin ärsytys ei suoranaisesti kohdistu. Ja vielä viattomiin lapsiin, voisi ajatella.

Niin...viattomiin. Mikä saa lapsista kasvamaan sellaisia, kuin he ovat nykyään, vai onko aina ollut lapsia, jotka ovat olleet hankalia: pinnanneet, polttaneet, kironneet, riehuneet, niskuroineet, haistatelleet ja aiheuttaneet vaaratilanteita toisille - parhaimmillaan kaikkea tätä yhden koulupäivän aikana? En tiedä. Itse en nuorempana niihin piireihin kuulunut. Ja kenen on vastuu? Eivät ne kaikki voi luonnevikaisia olla? Ja joidenkin vanhemmat ihan oikeasti ovat täysijärkisiä aikuisia, jotka puuttuvat lastensa meuhkaamiseen. Onko vika meidän opettajien, niin kuin osa vanhemmista antaa ymmärtää? Vai onko vika yhteiskunnassa?

En tiedä. Vituttaa se silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti