lauantai 13. maaliskuuta 2010

Siunattu viikonloppu.

Viime viikko meni rutiinilla, mutta osittain todellinen, osittain kuviteltu kiireen tunne teki eilisestä kamalan.
Ensin halusin viedä kaikki oppilaat saunan taakse ja palkita heidät sillä, millä siellä yleensä palkitaan.
Sitten tilanne meni siihen, että halusin tappaa itseni päästäkseni tuskasta.
Eikä päivä sinänsä ollut edes mistään pahimmasta päästä. Oli vain sellainen olo.

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus lukea ja korjata yhdeksänluokkalaisten mielipidekirjoitukset, joista puhuin jo muutama viikko sitten. En ole ehtinyt niihin koskea, en ole ehtinyt niitä juuri ajatellakaan... Laiskuutta, laiskuutta, laiskuutta.

Välillä mietin tosissani, että onko minusta tähän, vai teenkö tätä vain itsepäisyyttäni. Joitain kuukausia sitten Karhu kyseli minulta ilmeisen tosissaan, miksen opiskelisi puutarhuriksi. Olin kuulemma ikään kuin herännyt eloon käydessämme kukkakaupassa ostamassa pikkuveljelleni valmistujaiskukkia. Siinä vaiheessa vitutti isosti. Minä olen KERRANKIN päättänyt jotain, minulla oli mielipide, minulla oli jotain, mihin tähdätä, ja sitten tulee hän ja on sitä mieltä, että minun pitäisikin tehdä Monty Pythoinia lainatakseni SOMETHING COMPLETELY DIFFERENT.
Mutta sitten tulee yhden päivän aikana kaksi kommenttia, mitkä vakuuttavat minut asiasta, joka ei vielä vakuuta itseänikään: "Millä sä olet noita ysejä uhkaillut, sua on kyselty koko aamun ku ne ovat palautelleet kirjailijaportfolioita" ja "Mitä sä oot tehnyt 9A:lle, ne ovat olleet niin kiltisti mulle tänään."

Kyllä minussa taitaa sittenkin olla sitä jotain, kunhan saan sisäistettyä opetussuunnitelmat ja pari pedagogista menetelmää pönkittääkseni sitä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti