tiistai 25. tammikuuta 2011

Pitkästä aikaa

Lueskelimpa aikani ratoksi nuo muutamat vanhemmat merkinnät, joita blogistani löytyy, sillä nyt on taas kohta aika kohdata koululuokka. Ensi viikolla menen (tutulle) yläkoululle tekemään muutaman päivän sijaisuuden, ihan mukava startti pitkän tauon jälkeen.

Kesä ja syksy menivät mukavasti Kansallisarkistolla tehtävissä, joita varten ei tarvinut osata kuin käyttää silmiään, tietokonetta ja maalaisjärkeä. Ei lainkaan hassumpaa. Paha puoli tässä on, että pääsin täysin vieraantumaan koulutyöstä, ja olenkin joutunut vakuuttamalla vakuuttamaan itselleni, että juu-u, kyllä minusta vielä opettaja tulee, KUN OLEN SEN KERTA PÄÄTTÄNYT!

Siitä pääsenkin itse aiheeseen. Tuleeko sellaisesta hyvä opettaja, joka on (ihan oikeasti) lähinnä tahdonvoimalla tähtäämässä tähän ammattiin? En väitä, että tämä olisi ehdoton unelma-ammattini. Tiedän sen siitä, että lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat sellaiseen kouluttautuneet tai lähteneet. Heistä näkee, että tämä ammatti on määrätty heille jo ennen heidän syntymäänsä. He eivät voi kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta.
Entä jos yksinkertaisesti päättää, että minusta tulee hyvä opettaja? Äh, lasken oikeasti sen varaan, että tämä onnistuu. Koen myös osittain olevani ihan oikealla tiellä. Pidän nuorista ja uskon ehdottomasti heihin. Heissä on potentiaalia ja kipinää vaikka mihin. Pidän suomen kielestä. Pidän aineen opettamisesta. Riittääkö? Toivon mukaan.

Koska korttitaiteilijaa minusta ei tule ilman manageria. Onko vapaaehtoisia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti